REISSU tuli tehtyä

Yhdistyksen avoin eskaaderi eteläiselle Itämerelle on takanapäin. Matka onnistui yli odotusten ja perillä Kööpenhaminassa tapasi 6 suomalaista moottorivenettä toisensa. Näistä 4 oli yhdistykseen kuulumattomia, joten uutta jäsenkuntaa on odotettavissa. Matkasta julkaistaan myöhemmässä yhteydessä lisää kertomusta joko Marineri-lehdessä, tai yhdistyksen tilaisuuksissa esitelmien muodossa. Myös Kippari-lehti on pyytänyt matkasta artikkelin, joten tapaus tulee saamaan yleisempääkin julkisuutta.

Eskaaderin valmistelut oli aloitettu jo edellisenä syksynä hallituksen piirissä tapahtuvalla pohdiskelulla ja suunnittelulla. Päätös tehtiin tammikuun hallituksen kokouksessa, jonka jälkeen esitettiin julkiset osallistumiskutsut ja kutsu infotilaisuuteen. Tähän tilaisuuteen osallistui kaikkiaan 28 ulkopuolista veneilyn harrastajaa ja näistä löytyi se neljän ulkopuolisen veneen joukko, joka lopullisesti matkan suoritti.

Osallistujilla oli hieman eri aikataulut ja nopeudet poikkesivat haitarissa 5 – 27 solmua. Tämän seurauksena lähti ensimmäinen vene (5 solmua) jo viikkoa muita aikaisemmin ja pääryhmä saavutti sen Kalmarissa. Muiden kiertäessä pari, kolme saarta (Bornholm, Rygen ja Själlanti) siirtyi pikkuvene rauhassa Kööpenhaminaan tavoittaen siis muut siellä.

Viikkoa myöhemmin lomansa aloittanut vene ajoi sen sijaan pääryhmän kiinni Saksaan mennessä ja seurasi tätä melko kiinteässä muodossa paluumatkan alkuosan. Neljä Korppoosta startannutta venettä pitivät yhtä Bornholmille saakka jonka jälkeen nopeat veneet jäivät Rygenin alueelle hitaiden kiertäessä vielä Sjellannin ympäri ennen Kööpen-hami¬naan menoa.

Korppoosta lähti siis neljä venettä. Marineri Jouko Toivonen Ainoineen olivat virittäneet ensimmäisen sudenkuopan matkalaisten halujen testaamiseksi laittamalla pöydän niin koreaksi savukalasta, että sellaista näkee oikeastaan vain Österholmalla. Parhaimmat kiitokset Ainolle ja Joukolle. Matkalaisten selkäranka kesti ja pilssit kalaa notkuen aloitti eskaaderi matkansa maanantaina 30. kesäkuuta kello 9, kuten oli tarkoitus.

Reitti vedettiin helpoimman tien kautta eli Degerbyssä viimeinen bunkkeri Suomen puolella ja sitten salmen yli Tukholman saaristoon. Koska lähtijöistä kaksi oli 8 solmun luokassa ja kaksi 25 solmun veneitä, erkanivat nopeat veneet hitaista ja eskaaderi tapasi toisensa pääsääntöisesti vain yöpymispaikoissa, jotka sovittiin etukäteen alueen tarkkuudella, ja jotka nopeat veneet sitten ehtivät paitsi tarkemmin tiedustella myös hyödyntää yhteiseen illanviettoon ennen hitaiden saapumista. Nopeille syntyi myös mahdollisuus päivien mittaan käydä tutustumassa matkan varrella oleviin kohteisiin. Kohteiksi valittiin mm. tank-kauspaikka (Oskarshamn) ja oletettu tankkauspaikka (Kristianopel), joista käytiin hanakasti hakemassa lisää menovettä Baylinerille, jonka tankkikapasiteetti oli liian pieni. Kristianopelissa ei siis ole enää polttoainemyyntiä. Toinen oli tilanne vielä pari vuotta sitten. Helmi ja Ciera lipuivat Kalmariin matalan keskuksen tasoittelemassa rasvatyynessä kelissä.

Ohta ja Saukko jäivät Kalmarsundin pohjoispäässä jälkeen ja hakeutuivat Figeholmiin tutkimaan Saukon polttoaine vehkeitä. Seuraavana päivänä olikin kovaa vastatuulta edellisen päivän myötäisen sijasta. Sateisen päivän kohokohta oli Borgholmin kohdalla vasemmalta eteen työntynyt sukellusvene, joka kuitenkin ymmärsi väistää suomalaisveneet oikeaoppisesti perän puolelta. Alta ei matalassa vedessä oikein olisi päässyt.

Kalmarissa oltiin siis koolla viiden veneen voimin kun pikkuinen Aquara 24 oli myös paikalla. Vietettiin lyhyt iltatilaisuus kuppilassa ja katseltiin alkujaan tuulista ja sateista kaupunkia kaksi päivää. Mika tinki polttoaineen hintaa ”Kalmarin Unionilla” mutta päätyi sittemmin tilaamaan tankkiauton satamaan täyttämään neljän veneen tankkia. Hinta oli vielä roimasti alempi samasta tavarasta.

Kalmarsundissa alkoi Aquaran jäähdytin vuotaa eikä sitä saatu kunnolla paikatuksi vielä Utklippanillakaan. Helmi toi porukalle turskaa ja nokkahaukia. Toteutettiin aikaisempien marinereiden toive ja perustettiin Utklippanille bensa-asema nimeltään Aquara Oil Company. Kees näet möi Cieralle ylimääräiset, Suomesta kotoisin olleet punaiset polttoaineensa ennen kuin palasi Karlskronaan varaosan hankintaa varten.

Aamulla lähdimme tyyntyneen, mutta myöhemmin umpisumuisen ja tuulisenkin Hanönlahden poikki Christiansölle. Mika toi 15 nokkahaukea ja 7 kilon lohen ja nämä hoideltiin sataman kivikoissa muiden veneilijöiden ankarasti ihmetellessä. Aloimme saada tuntumaa siitä, mitä on kylkikiinnitys ja ahdas satama. Kohtasimme erilaisen veneilykulttuurin.

Tällä matkalla löysivät Ohta ja Saukko uudelleen vanhan viestintälaitteen eli LA – puhelimen. Paljon parjattu ja lähes unohdettu radio oli ainakin valitun kanavan osalta muun liikenteen ja häiriöiden osalta aivan hiljainen. Yhteydet lähituntumassa olevien veneiden välillä sujuivat kitkattomasti ja ilmeisesti käytännössä yksityisyydeltä suojattuinakin. Kahden veneen välillä voitiin seurustella tunnista toiseen, aivan kuten henkilöt olisivat olleet samassa veneessä. Toisin oli laita VHF kanavalla 77, jota moni muukin ”eskaaderi” käytti yhteyden pitoonsa eikä VHF-aluetta muutenkaan voinut käyttää kuin kuiviin ja lyhyisiin viestin vaihtoihin. Hitaiden ja nopeiden välillä käytettiin etäisyydestä johtuen paljon GSM:ää ja siinäkin selkeyden vuoksi hyvin usein tekstiviestitoimintoa. Puhelinlasku oli loman jälkeen kuitenkin sievoinen.

Siirtyminen Bornholmin pääsaarelle Svanekeen oli lyhyt ja helppo matka tuulesta huolimatta. Tiesimme lopultakin, mitä on ahdas kalasatama. Harjoittelimme siellä oloa kaksi päivää ja huomasimme, että Amerikan-veneiden olemattomista laitakasista on kuitenkin yksi etu: Kukaan ei kiinnitä viereen kun ei edes kärpänen mahdu kiipeämään kannelle…Havaittiin, että Cieran vasen trimmitaso on pudonnut ja Ciera tilasi Nexöstä uuden. Asennus odotteluineen veisi pari päivää, kuten veikin.

Nexössä kokeilimme bunkkerin ottoa bunkkeriproomusta ja Saukko sai kerrankin pestyä kantensa löpöllä. Hinta ei ollut ihan paha ja hyvillä mielin lähdimme Balken uimarannan edustalle ankkurointia kokeilemaan. Matkalla otti Mika 6 kg:n lohen ja Hannele määräsi kalavehkeet tästä lähtien pilssiin. Koko porukalla tunki punalihaa korvistakin ulos.

Balkesta Rygenille oli 60 mpk matkaa ja se tehtiin suorassa ja navakassa vastatuulessa. Ohta ja Saukko menivät kimpassa, kuten menivät lähes koko neljän viikon ajan muutenkin. Helmi pyyhkäisi sivummalta ohi eikä suinkaan sitä 25 solmua sekään. Saukko noudatteli Kalmarsundissa oppimaansa sääntöä, että veneen nopeutta aletaan hiljentää siinä vaiheessa kuin Ohtan keulakansi näkyy ohjaamon katon yli.

Sassnitz oli siellä missä ennekin ja ”vanhukset” päätyivät kiinnittämään aallonmurtajan paikoille Helmin mennessä vastapuolelle vieraslaituriin. Varotoimi oli ehkä ennenaikainen, sillä Tivoli avattiin venelaiturin kohdalla vasta seuraavana päivänä. Sassnitzissa erkanivat hitaat nopeista. Hitaat päättivät lähteä noutamaan Saukon määräpäiväksi Kööpenhaminaan tilattua miehistötäydennystä rautatieyhteyksien päästä Själlannista. Järjestely johti myös hitaiden lisäsuunnitelmaan lähteä vieraiden kanssa kiertämään vielä Själlannin saari myötäpäivään ja ajaa sitä kautta Kööpenhaminaan.

Nopeille ennennäkemätön Rygen oli yksi matkan odotetuimmista lomakohteista. Helmi päättikin Själlannin kiertämisen sijaan jäädä lomailemaan Rygenille; kiertää useammankin Rygenin sataman, käydä Hiddenseellä ja Tanskan puolella Mönillä sekä samalla odotella muuta joukkoa saapuvaksi Bornholmista. Ennen teiden erkaantumista hitaat ja nopeat sopivat yhteisen Kööpenhaminassa kokoontumisen viikon päähän perjantaiksi 18.7.

Hitaat kulkivat Sassnitzista suoraan Stralsundiin, jossa he tiedustelivat mm. bensiinin saatavuutta Biancan tarpeisiin viipyen yhteensä kaksi yötä. Helmi siirtyi mm. Lauterbachin ja Putbusin ihmeiden kautta Stralsundiin pari päivää myöhemmin. Hitaat olivat silloin jo poistuneet maasta.

Liukuryhmä kokoontui vihdoin koko komeudessaan kolmen veneen voimin, kun Bianca ja Ciera saapuivat Stralsundiin seuraavana iltana. Viikkoa myöhemmin startannut Bianca oli siis saanut rivakan takaa-ajourakkansa onnellisesti päätökseen ja pääjoukon kiinni. Ciera oli saanut uudet trimmitasot Nexössä. Elämä hymyili taas.

Nopeat veneet viettivät aikaansa lomaillen mm. Hiddenseen luonnosta nauttien. Matkan upein biitsi koettiin Vitten länsirannalla. Veneet ankkuroitiin kahluuetäisyydelle rantaviivasta. Seuraava yökin vietettiin rannan edustalla poikkeuksellisin järjestelyin: Tuuli puhalsi idästä, mutta aallokko kiersi saaren takaa pohjoisesta. Rauhallisen yöunen takasi ankkuriliinan kiinnittäminen sivuknaapiin, jolloin keula kääntyi aaltoja kohti. Bianca oli palannut Stralsundiin konettaan jäähdyttelemään.

Seuraavana aamuna nopeat veneet jatkoivat Tanskaan Klintholmiin Mönin saarelle liitukallioiden kupeeseen, missä aikaa kului Kööpenhaminan treffiä odotellessa kuntoillen ja nähtävyyksiä katsellen sekä iltaisin aktiivisen yhteistoiminnan merkeissä. Hitaat yöpyivät vuorostaan Falsterin Stubbeköpingissä ja painuivat Sjellannin länsirannan Karrebäksimindeen ottamaan vastaan Saukolle tulevaa miehistötäydennystä. Lomakylä oli maineensa veroinen, mutta matka jatkui jo kolmannen suursillan (Iso Belt) alitse ja saatiin tilaisuus vierailla eräällä harvoista Tanskan luonnonsaarilla eli Musholmilla. Täältä ehdittiin vielä Själlannin luoteispuolella olevalle Sejerön saarelle missä umpitäydessä satamassa löydettiin kiinnityspaikka aamulla merelle lähtevän troolarin kyljestä. Mahtoi isäntä kummastella jäälaatikosta löytämäänsä Urho-pulloa seuraavana päivänä saalista ylös nostaessaan.

Turismille annettiin aikansa ja vasta iltapäivällä oltiin navakassa tuulessa matkalla kohti Hundestedin kaupunkia, missä paikka löytyi enää kalasatamasta ruosteisen ”projektin” kyljestä. Säätiedotus lupasi jotain ja maatuulen vallitessa hitaat jatkoivat matkaansa aamulla kohti Juutinraumaa. Pelko tuulen paljoudesta avo-osuudella piti nopeat veneet yhä Mönillä satamassa kiinni. Ryhmällä ei ollut kovan tuulen vuoksi lähtöhaluja, joten päätettiin jättää Själlannin itäpuolen etapit väliin ja ajaa suoraan Köpikseen sovittuna tapaamispäivänä eli perjantaina. Hitaat jatkoivat menoaan ja Hamletin linnaa lähestyt-täessä päätti Mikko huolehtia kunnostaan ja hölkkäsi ympäri Saukon kantta ajon aikana. Kullenin niemimaaa sivuutettaessa kunnioitettiin merenkulun perinteitä ottamalla ”kulliviinat”, joskin suuresta sivuuusetäisyydestä johtuen jaettiin annos varsin vaatimattomana.

Hitaat vaihtoivat Ruotsin lipun saalinkeihin ja laskivat ankkurin Venin saaren pohjoispuolelle sataman ollessa aivan täysi. Uitiin ja maistettiin Ohtaan ilmestynyttä turskaa yhdessä Saukosta löytyneiden antimien kanssa. Aamulla lähdettiin kaatosateessa ja myöhemmin umpisumussa kohti Kööpenhaminaa. Sumu hälveni siinä redin kohdalla. Koko porukka oli lopulta koossa Svanemöllen satamassa puolenpäivän aikaan. Pian oli ilta ja kaupat menivät kiinni - ainakin kaupat sillä suunnalla, josta älysimme lähteä etsimään. Cieran kansi oli alkanut irrota rungosta ja veneen sisältä oli löytynyt kasa niittejä.

Lauantaina siirtyivät Aquara, Bianca, Ciera ja Helmi keskeisempään satamaan Christianshavniin Ohtan ja Saukon jäädessä sijoilleen. Ilta meni kaupunkia ihmetellessä ja lopulta Tivolissa yhdessä nautitun pikku päivällisen merkeissä. Sunnuntai-aamuna lähtivät veneet Aquaraa ja Helmiä lukuun ottamatta paluumatkalle. Helmi lähti Kastrupista maanantaina hakemaan vihreää löpöä Veniltä ja Aquara halusi vielä käydä Juutinrauman kapeikossa. Kuljettiin Falsterbon kanavan kautta ja hitaat yöpyivät Simrishamnissa. Sieltä mentiin sitten Karlskronaan jonne päivän Venin ”paratiisisaarella” päivänsä viettänyt Helmikin saapui yön hiljaisina tunteina. Bianca ja Ciera yöpyivät Utklippanilla ja jatkoivat sen jälkeen Öölannin länsirannalle Borgholmiin.

Ohtan, Saukon ja Helmin seuraava kohde oli jälleen Kalmar ja siellä bunkraus tankkiautosta. Ciera palasi asialle Borgholmista käsin ja myyjä sai kohtuullisen 1500 litran kaupan aikaiseksi. Ohta jatkoi matkaa yhden hengen miehityksellä. Porukka pääosin hajosi Kalmarista lähdön yhteydessä. Kukin alkoi omalla aikataulullaan etsiä kotirantaansa.

Ciera ja Saukko valitsivat kauniin ja suojaisen saaristoreitin. Helmi ja Ohta menivät sen sijaan suorinta tietä Gotlannin pohjoispuolelle Fårösundiin ankkuriin kalastettuaan ensin Öölannin pohjoispuolella (Hannelen poikkeusluvalla) kumpikin yhden nokkahauen. Aamulla otettiin provianttia ja bunkkeria ja veneet erosivat. Helmi suuntasi itään kohti Viroa ja Ohta pohjoiseen määränpäänään Utö.

Gotlanti - Saarenmaa välillä Helmi ajoi kiinni Älön kautta kulkenut Bianca, joka konerikkoisena otettiin avomereltä hinaukseen ja vietiin Roomassaareen. Hinaus kesti 11 tuntia, ja satamaan kiinnityttiin auringon ollessa jälleen korkealla klo 7.30.

Ohta teki heti perään jo toisen 16 tuntia pitkän taipaleen ja ankkuroi Utön lahdelle aamuyöllä. Muutaman tunnin unen jälkeen jatkoi Ohta Rosalan TB:lle, missä jo hieman ramaisi. Ulkosaaristossa yöpymisen jälkeen palasi Ohta kotivesilleen mentyään Morgonlandista ulos ja Sommaröstä sisään - ihan vain harrastuksen vuoksi.

Ciera kulki Ruotsin saariston suojassa kohti pohjoista ja ylitti Ahvenenmeren. Matkalla alkoi moottori hyytyä, mutta alkoi toimia ilman, että huoltokaan olisi löytänyt syytä. Ciera kiinnitti omaan kotirantaansa Porkkalaan lauantaina 26.7. 20 min ennen Ohtaa Espoossa, joten ei se hyvä huippunopeus ihan turhasta ole…

Saukko nautiskeli saariston nähtävyyksistä ja palasi Uuteenkaupunkiin kaksi päivää Cieraa ja Ohtaa myöhemmin. Bianca ja Helmi kiersivät yhdessä Saarenmaata. Roomassaaren jälkeen reitti kulki uuden Kuressaaren vierassataman sekä luoteisrannan Veeren kautta. Kuressaaren sisäänajon ränni todettiin vihdoin valmistuneeksi. Reimaritkin olivat kutakuinkin paikoillaan. Ruuhkista ei niillä vesillä ollut tietoakaan parhaasta sesongista huolimatta.

Veeressä Biancalta katkesi vaihdevaijeri. Se korvattiin akustisella vaihteen siirtimellä eli perätasanteella seisovalla emännällä, joka näppärästi naruista vetelemällä kytki vaihteen päällikön kulloinkin käskemään asentoon. Näin varusteltuna Biancan matka jatkui Hiidenmaan länsipuolitse Lehtman kautta kotimaahan Saaristomerelle.

Helmi kolusi Hiidenmaan länsipuolen ”kivikasat” Kalanan ja Kõrgessaaren sekä otti kesäreissun rantaelämästä viimeiset irti Lehtman hiekkarannalla. Lehtman sataman edustalta bongattiin uudehko merimerkki: hylky nimeltä ”Eevi” on parin vuoden ajan törröttänyt positiossa 59˚ 03,25’ 22˚ 44,35’ Toistaiseksi reilusti pinnan päällä näkyvä rautalaivan hylky kannattaa merkitä käytössä oleviin karttoihin, jotta sen sijainti muistuu mieleen huonollakin näkyvyydellä Lehtman edustalla liikuttaessa. Helmi kotiutui Viron turneelta perjantaina 1.8.

Samoihin aikoihin oli Aquara turvallisesti Suomessa Maarianhaminassa, josta matka jatkui saariston suojassa Ukiin ja sieltä maitse Kangasalalle. Piiri oli sulkeutunut ja eskaaderi 2003 oli onnellisesti saatettu päätökseen.