12.6.2012 Tiistai

MOOTTORIRIKKO TAAS

Päivä oli jälleen harvinaisen tapahtumarikas. Lähdimme aamulla viittä vailla kymmenen Haarlemista ja otimme kurssin suurta kanaalia pitkin Amsterdamiin, jossa puolenpäivän aikaan tankkasimme ja varttia vaille yksi ajoimme sulusta läpi ja suuntasimme Ijjselmeerille. Ensimmäinen avomeripätkämme koetteli melko lailla, kakkosmoottorin hihna katkesi, muun muassa, ja tavaroita, miehistön erinäisiä jäseniä, sekä eilistä soppaa lenteli ympäriinsä. Aallokko tosin oli vain noin metriä, mutta matalahko vesi ja navakka tuuli (5-6 boforia) sai jopa Grand Banksin keinumaan melkoisesti. Kaikeksi onneksi mitään muuta kuin kyseinen hihna ei mennyt rikki, ja selvisimme Lelystaadin vierassatamaan täysilukuisina ja kello 15:30 kapteeni ja kansimies muuttivat jälleen konehuoneeseen korjailemaan hihnaa ja muu miehistö alkoi siivoilla lattiaa.

Iltapalle miehistö päätti lähteä läheiseen ja halpaan ravintolaan, jossa kuitenkin oli loistava ruoka. Lämpimästä suihkusta myös nautittiin kovasti. Iltapuhteeksi ilmeni jälleen uusi konevika, kello 23 kapteeni ja kansimies (jälleen!) alkoivat rukata konetta, sillä aamulla on tarkoitus työntää kahvat eteen ja suunnata seuraavaan kanaaliin.

 

13.6.2012 Keskiviikko

MERIKIPEYTTÄ MIEHISTÖSSÄ

Käynnistimme koneet (joita oli korjattu kahteen asti yöllä) Kello 9:15 ja jätimme Lelystadin taaksemme. Jäljellä oleva pätkä Ijjselmeeriä avautui eteemme. Tuulta oli onneksi ”vain” kolme boforia ja aurinko paistoi, mutta aalto heitteli silti aika lailla ja perämies tuli merisairaaksi. Muuten viimeinen osa ijjeslmeeri ylitystä sujui ilma sen kummempia selkkauksia, ei edes moottoririkkoa. Kello 13: 10 rantauduimme muutamaksi tunniksi Lemmeriin täydentämään muonavarastoja Jumbo-kaupasta. Ruokailtuamme ja kansimiehen otettua hyvin ansaitsemansa torkut, jatkoimme matkaa. Kello oli 15:12 ja suuntana pohjoinen.

Lemmerin sulussa hauska yksityiskohta oli sulkumaksun keräys. Sulusta kulkeminen maksoi viitosen ja rahat laitettiin pikkuruiseen punaiseen puukenkään, jota maksuja keräävä nainen roikotti veneisiin onkivavalla. Matka jatkui Prinsess Marguiretin kanaalia pitkin kunnes vähän ennen seitsemää rantauduimme yöksi Landekertiin. Pienessä satamaan johtavassa kanaalissa oli hyvin vähän vettä välillä jopa alle 1,5 m. Tarkkaa varmuutta tästä ei ole, sillä havaitsimme että syvyysmittariimme ei voi luottaa. Vekotin heittänee metrillä. Iltapalalla kävimme pienen kylän keskustassa ja kuuden minuutin suihkun jälkeen (maksoi 50 snt) laitettiin pikkumatruusit nukkumaan ja isomman miehistön kesken pidettiin taktiikkapalaveri joka päättyi yksimielisyyteen siitä, että huomenna jatkettaisiin täyttä häkää Prinsess Marguiretin kanaalia pitkin ja pienellä tuurilla olisimme jo illalla saksan rajalla.

 

14.6.2012 Torstai

PYYKKIPÄIVÄ

Aamulla jouduimme kääntämään veneen käsipelillä johtuen satama-altaan mataluudesta. Lähdimme kello 10:20 Langweerista , Prinsess Margaretin kanaalia pohjoiseen. Koko päivä kului kanaaleita pitkin ajellessa ja muutamassa sulussa odotellessa. Sää oli epävakaista, välillä paistoi aurinko ja välillä vähän tuuli, lämpötila vaihteli 18 asteen molemmin puolin.

Illalla tarkoituksena oli jäädä Groningen keskustaan Oosterhavenin satamaan yöksi mutta eräs silta ei jostain toistaiseksi tuntemattomasta syystä avautunutkaan, joten jouduimme jäämään hieman syrjäisempään satamaan. Emme kuitenkaan antaneet asian sen enempiä häiritä, vierassatamasta löytyi maasähkö, pesukoneet ja lämmin suihku. Rantauduimme n. klo 18.

Keskustaankin oli loppujen lopuksi vain 1,5 kilometriä matkaa, joten suuntasimme sinne syömään pitsaa ja käymään kaupassa. Illalla kaikki kävivät suihkussa ja pestiin pyykkiä, kun kerrankin oli resursseja sellaiseen ylellisyyteen kuin pesukone ja kuivausrumpu, eikä ollut edes kallista lystiä (5€).

 

15.6.2012 Perjantai

SAKSASSA

Kun kello 17.31 rantauduimme Emdeniin ja taakse oli jäänyt vastavirtaan ajamista, vaikea sulku sekä pätkä pohjanmerta. Siis muun muassa.

Lähdimme aamulla Groningenista kello 10:30 ja jatkoimme kanavia pitkin kohti Deidezfeeldiä, jossa olisi viimeinen sulku Hollannin puolella ennen kuin ylittäisimme pienen pätkän pohjanmerta ja Saapuisimme saksaan. Koska emme olleet huomioineet vuorovesien vaikutusta, jouduimme ajamaan vastavirtaan – täydellä höyryllä, totta kai. Deidezfeeldiin ehdimme klo 13. Meripätkä sujui hienosti, mitä nyt sää oli hieman kurja. Sumuista ja vesisadetta, illalla Emdenissä nähtiin hieman aurinkoa. Aallokkoa ei ollut juuri nimeksikään, tavaroita lenteli vain kerran ja sekin johtui proomun peräaalloista. Saksan aluevesille saavuimme noin kahdelta iltapäivällä.

Vaikea sulku koettiin Emdenissä. Pienemmille laivoille ja huviveneille tarkoitettu sulku oli syystä tai toisesta poissa käytöstä, ja meidän oli ajettava isojen proomujen sulusta. Kuin lähtisi kajakilla risteilijää vastaan.

Selvittyämme sulusta jotenkuten, rantauduimme Emdenin keskustaan. Selvittelimme hieman asioita ja saimme selville, että aluksen bunkraus tulisi olemaan vähintäänkin haastavaa. Polttoaine täytyisi kantaa kanistereilla huoltoasemalta ja vedestä täytyisi maksaa erikseen ainakin 50 snt, ellei enemmän. Suihkut olivat luonnollisesti vastarannalla, joten sinne käppäillessä sai miehistökin mukavan pikku iltalenkin.

 

16.6.2012 Lauantai

KÄKKIMISPÄIVÄ

Emme jatkaneet matkaa tänään, vaan vietimme käkkimispäivän Emdenissä. Bunkrasimme alusta ja pohdimme, että mitä hittoa pitäisi tehdä, sillä suunnitelmat jouduttiin vetämään uusiksi Ems-Jade kanaalin korjaustöiden takia. Hafenmeister kävi aamulla kysäisemässä, miten jakselemme koska veneemme oli kauimpana hänen konttoristaan. Ei voi muuta kuin ihailla ukon sisukkuutta, kun pyöräili kaatosateessa meitä katsomaan. Aamupäivä kuluikin kapteenin osalta juostessa ympäri kaupunkia karttoja etsimässä. Tällä välin muu miehistö täytti käsipelillä aluksen vesitankkeja. Vettä tuli kraanasta 50 senttisillä, samoin kuin sähkö. Miehistöllä alkaa olla pulaa 50 sentin kolikoista.

Iltapäivällä, runsaan fish &ships aterian jälkeen miehistö pystytti maston (joka eilen laskettiin sillan alitusta varten) ja alus ajettiin toiselle puolelle kanaalia polttoaineen täydennystä varten. Polttoainetta jouduttiin kantamaan viereiseltä maa-asemalta, lähin vesiasema on kuulemma Kielin suunnalla. Oli kyllä maailman aneemisin tapa bunkrata alus ja halpaa saksalaista olutta kului lähes yhtä paljon kuin dieseliä. Kello 18 alus oli valmis, tankkeihin oli lorotettu yhteensä 335 litraa löpöä. Pitkin päivää satoi välillä rankasti ja välillä paistoi aurinko. Ilma oli kaiken kaikkiaan lämmin, iltaa kohden alkoi nostaa tuulta, merellä jopa 7-8 boforia. Yksi syy rantaan jäämiseen. Valittamista ei kyllä ollut, kaupunki on kaunis, ruoka on hyvää ja edullista. Erityisesti paikalliset Bäckereit ovat äärimmäisen halpoja suomen samanlaisiin verrattuina, vai mitä muuta voikaan väittää kun saa viisi berliininmunkkia 45 sentillä? Myös jäätelöbaari oli halpa ja hyvä, samoin kuin paikalliset hampurilaiset. Paikallisten ihmisten englannin taito tosin on heikohko. Emme antaneet tämän häiritä, vaan shoppasimme antaumuksella. HUOM! EI roskista Emdenissä. Haastetta elämään, taas vaihteeksi.

 

17.6.2012 Sunnuntai

TOINEN KÄKKIMISPÄIVÄ

Yhä vain Emdenissä. Tunnemme kaupungin jo melko hyvin, on parin päivän aikana tullut tutuksi. Päivän miehistö puuhasi hieman omiaan, kuurasi kannen ja opetteli ihan hyvällä menestyksellä pleissaamaan köysiä. Tärkeä ja katoava merimiestaito.

Illemmalla lähdettiin porukalla kaupungille, ensin syömään jäätelöä ”vanhaan” paikkaan, eli samaiseen jätskibaariin, missä käytiin eilen ja toissapäivänä. Lapset tilasivat mikki hiiret ja osa kokeili jäätelöpastaa. Herkullista kaikki. Jäätelön syönnin jälkeen lähdettiin lasillisille kapteenin ja perämiehen 9-vuotis kihlajaispäivän kunniaksi.

Kahdeksan pintaan palailtiin takaisin veneelle ja syötiin pitsa sliceja, jotka olivat herkullisia ja yllättävän halpoja, niin kuin ruoka täällä on tupannut olemaan. Osa porukasta lähti vielä hetkeksi keskustaan ihmettelemään paikallista jalkapallohulinaa, ottelu Saksa-Tanska. Metelistä päättelimme Saksan voittaneen pelin.

 

18.6.2012 Maanantai

MOTISSA

Aamulla ukkosti ja satoi, mutta säästä huolimatta Aldona ja Kristiina lähtivät kauppaan ja sapuskaa riittää jälleen. Kello 11:45 lähdimme Emdenistä ja 12 28 lähdimme avomerelle kohti Borkumia.

Pahaksi onneksi jouduimme kääntymään lähimpään satamaan, joka sattui sijaitsemaan Hollannin puolella, eli olimme takaisin lähtöpisteessä. Kääntymisemme syy oli tuuli – ja täysin väärästä suunnasta. Myös laskuvesi aiheutti ongelmia. Kun kapteeni teki viisaan päätöksen kääntää alus, aallot olivat n 2-2,5 metrisiä. Rantauduimme15:45 Delfzijliin.

Illalla saimme vieraita, ja alusta puunattiin sen mukaisesti. Lattialta olisi voinut syödä. Kylään tuli kapteenin uusi tuttavuus vaimoineen ja koirineen, vanha paikallinen merikapteeni. Saimme melko selkeät ohjeet: pohjanmerelle ei ole mitään asiaa luoja yksin tietää kuinka pitkään aikaan, suuri osa kanavista on liian matalia, parasta olisi jättää alus hollantiin ja palata hakemaan sitä paremmalla ajalla (ja säällä). Oman lisämakunsa tapaukseen tuo se, että kaksi miehistön jäsentä joutuu lähtemään kotiin perjantaina. Eli: olemme ilmeisen motissa ja tilanne on äärimmäisen mielenkiintoinen. Kapteeni, kansimies ja perämies jatkavat neuvonpitoa siitä, mihin meidän tulisi suunnata.

 

19.6.2012 Tiistai

SAKSASSA JÄLLEEN

Aamulla lähdimme kohti Ems-jokea. Päätimme lähteä takaisin saksaan ja yrittää sitä kautta Kieliin, pohjan merelle ei olisi mitään asiaa ainakaan viikkoon, jos säätiedotuksia on uskominen. Irtosimme laiturista kello 9:35. Oli hieman haikeaa heittää hyvästit Delfzijlille, siellä oli hyvin ystävällisiä ja mukavia ihmisiä, joilta saimme hyviä neuvoja.

kello 14:45 Hebrunin sulku, odottelimme 20 minuuttia ja otimme aurinkoa kannella. Sää oli kaunis ja aurinkoinen, melko lämmin ja tuulta tuskin lainkaan. 16:13 Bollingen fater sulku josta jatkoimme Küsten kanaaliin. 16:55 ajoimme Dårpen sulusta ja 18:35 rantauduimme Jachthafeniin pieneen Surwaldin kylään. Tarkoituksenamme oli ajaa tänään Oldenburgiin, Suomenjoutsenen syntymä kaupunkiin, asti. Olisimme olleet kuitenkin niin myöhään perillä, ettei se olisi sopinut pikkumiehistön unirytmin kannalta. Aamulla kahdeksalta jatkamme eteenpäin, kapteeni sai sovittua meille matkaseuraa laivasta, joilla on sama vauhti ja määränpää kuin meilläkin. Aluksen kippari on myös ajanut samaa reittiä ennenkin, toisin kuin me. Peesaamme siis kokeneempia. He ovat myös valmiita auttamaan, jos jotain sattuu. Laivan nimi on Meetje, ja VHF kanava 10.

 

20.6.2012 keskiviikko

VUOROVESIÄ

Lähdimme 8:10 Meetjen perässä ulos Surwaldista. Itätuuli ja puolipilvistä, oikein mukava ilma. Ajoimme erittäin tylsää kanavaa pitkin. Molemmilla rannoilla pelkkää pusikkoa, ei edes lampaita. Puoli yhdeltä odottelimme Oldenburgin sulussa ja kahtakymmentä vailla yksi rantauduimme Oldenburgin keskustaan odottelemaan nousuvettä. Odotellessa bunkrasimme laivan. Kello neljä se sitten tulikin ja matkamme jatkui edelleen Meetjen perässä ajaen Bremerhaveniin. 19:30 rantauduimme yöksi. Teimme tänään nopeus ennätyksen, 12,7 solmua!

Illalla lähdimme tutkiskelemaan kaupunkia, valitettavasti kaikki kaupat olivat jo kiinni. Kauniin kirkon vierestä löysimme kuitenkin Halvan ja erittäin hauskasti sisustetun jäätelöbaarin, ja otimme sieltä pientä iltapalaa. Kuten tavallista, jäätelö oli herkullista. Eikö purkkapallo ja pannacotta kuulosta hyvältä yhdessä? Sitä se on.

 

 

21.6.2012 Torstai

KESKELLÄ EI MITÄÄN

Lähdimme aamulla Maatje-aluksen perässä Bremerhavenista kello seitsemän. Aurinkoinen päivä, melkein pläkä ja lähdimme laskuveden suoman virtauksen mukana. Näkyvyys erittäin hyvä. Avomeripätkä sujui kohtalaisen hyvin, ei merkittäviä merisairaus tapauksia ja ilma oli paras mahdollinen avomeren ylittämiseen. Cuxhavenissa sanoimme kiitokset ja hyvästit Maatjelle (mistä näitä jumalaisen ystävällisiä ihmisiä sataa?) ja jatkoimme matkaa kohti Kieliä. Klo 15:05 Brunsbüttelin sulku, kielin kanavaan pääsimme 15:55. Illalla tarkoituksenamme oli jäädä isompaan satamaan yöksi, mutta tilaa ei kerta kaikkiaan ollut laisinkaan. Niinpä jatkoimme matkaa seitsemään saakka, kunnes löysimme pienen laiturin ennen sulkua ja päätimme jäädä siihen yöksi. Paikan nimi on Gesenau. Laiturissa ei ollut sähköä, vettä, eikä vessaa tai suihkua lähimaillakaan. Ainoa rakennus noin kahden kilometrin säteellä oli sulkuvahdin talo. Kylttien mukaan lähimpään kaupunkiin on n. 22 km. Siis mikäli tulkitsimme viittoja oikein. Hyvä asia toki on, että täällä on roskis, vieläpä auki oleva sellainen, lähellä ja helposti saatavilla. Uutta Saksassa. Olemme siis keskellä ei mitään, sanonnan varsinaisessa merkityksessä. Iltapuhteeksi miehistö puunasi suolaroiskeet pois laivan ikkunoista ja peseytyi kannella, kunhan tarpeeksi hämärsi.

 

 

22.6.2012 Perjantai

MOOTTORIRIKKO, YLLÄTYS!!!!!!

Aamulla havaitsimme 2. koneen merivesipumpun hajonneen. Korjasimme paikanpäällä ja pääsimme jatkamaan reissuamme vasta puoli kahdelta. Ajoimme muutaman tunnin ja päätimme jäädä yöksi Rendsburgiin. kello oli 15.55. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, iltapäivällä ukkosti ja muutamia rankkasadekuuroja nähtiin (ja tunnettiin nahoissamme).

Tutkiskelimme vanhaa kaupunkia, joka oli aivan venesataman vieressä. Lähellä oli kaikki tunnetut vaatekaupat, joiden alennusmyyntiin naisisto tutustui miehistön juostessa pumpun perässä venetarvikekauppaan kaupungin toiselle laidalle – turhaan sillä kauppa oli mennyt kiinni.

Juhannuksen kunniaksi söimme ravintola Dalmantessa. Ruoka oli hyvää, ja sitä oli riittävästi, minkä todistaa se, että lapset eivät jaksaneet jäätelöä. Paluumatkalla meidät yllätti rankkasadekuuro, ja heti kun olimme päässeet kaikki veneeseen sisään ja olimme märkiä kuin uitetut rotat, aurinko alkoi paistaa…

 

 

23.6.2012 Lauantai

SOUTAA, HUOPAA…

Aamulla bunkrasimme 540 litraa dieseliä ja neljä kauppakassillista. Heitimme hyvästit Björnille ja Nikolle, koska Björnin piti palata takaisin töihin, ja toivotimme tervetulleeksi uuden kansimiehemme Brutuksen (Ulle). Björn ja Niko lähtivät kohti lentokenttää ja me irtosimme laiturista kello 10:40. Jatkoimme 1 moottorilla matkaa, halusimme kokeilla että miten hyvin Grand Banks rullaa eteenpäin vain puolella teholla. Saavutimme päätähuimaavan 7 solmun nopeuden.

11:10 saimme masentavan uutisen: On käännyttävä ympäri, Björnin ja Nikon passit olivat nääs jääneet veneeseen. Jäimme loppujen lopuksi kovan tuulen takia vielä toiseksikin yöksi Rendsburgiin –Tismalleen samalle paikalle kuin mistä aamulla lähdimmekin. Iltapäivällä lähdimme kahville ja oluelle vanhaan kaupunkiin. Nettiin ei puosu päässyt. Eikö olekin aika ironista, että Saksassa saa 15-vuotias ostaa olutta, mutta alle 18-vuotias ei saa käyttää internetiä internet- ja pelikahvilassa? Oli miten oli, iltapalaksi söimme kuitenkin vanhaa kunnon roskaruokaa – MC Donaldsin Bic Mac ateriat.

 

 

24.6. Sunnuntai

TROOPPINEN MYRSKY ITÄMERELLÄ

Me jatkoimme matkaa aamulla aikaisin kello 4:30. Ilma oli sateinen, hieman tuulta. Kolme tunti ajettuamme saavuimme Kielin sulkuun. Sulussa miehistöllä oli pientä sählinkiä kiinnittäytymisen kanssa ja sulkumaksu piti maksaa konttoriin, joka sijaitsi kuivalla maalla – eli perämies Aldonan oli kiivettävä todella liukkaita ja ikäviä tikkaita pari metriä ylös sulun reunaa, maksaa maksu, ja palata alukseen taittamatta niskaansa. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kaikeksi onneksemme onnistuimme.

Sulusta pääsimme lähtemään n. klo 8:10 ja ajoimme avomerelle. Tietokoneen näyttö halkesi, kun aalto heilautti alusta ja masiina rämähti pöydältä alas. Sinne meni viidensadan euron kartat Ruotsin rannikosta. 11:12 Olimme aivan keskellä aukkoa, Kieler Bucht suoraan pohjoiseen ja aallot alkoivat nousta. Vettä alkoi myös vihmoa kovempaa. Iltapäivällä rantaudumme Tanskan Rodbyyn ja ajauduimme riitaan paikallisen paatti äijän kanssa – Ukko kun tuki samaan venepaikkaan kanssamme. Kirjaimellisesti, vaikka vieressä olisi ollut vapaakin paikka, äijä ohjasi purtsikkansa meidän kylkeen kiinni ja jäi siihen kuin jalkasieni varpaanväliin, ottamatta kuuleviin korviinsa kahta tosiasiaa. Sitä että me olimme jo aloittaneet kiinnittäytymisen paikalle, ja sitä, että hänen veneensä naarmutti kurjasti sekä meidän Bellaa, että väänsi metallisen aisan vänkyräksi. Lopulta mies soitti paikallisen poliisin ja jupakka päättyi kahden tunnin päästä siihen, että meidän piti vaihtaa paikkaa. Koko ajan vettä satoi kuin aisasta. Kiitos kuitenkin hyvin hyvin ystävälliselle saksalaispariskunnalle, he auttoivat meitä hyvin huomaavaisesti siirtämään Bellaamme ja muutenkin.

Tällä aikaa merelle oli noussut kunnon myrsky. 6-7 boforia ja vesisadetta vaakatasossa. Muutama soitto kotimaahan ja saimme selville, että se on trooppinen myrsky, tai sen häntä. Emme olleet uskoa kuulemaamme – Edes meidän tuurillamme en olisi ihan heti odottanut trooppista myrskyä itämerellä. Seuraavaksi luultavasti törmäämme jäävuoreen keskellä Aurajokea. Jäämme muutamaksi päiväksi tänne, koska myrsky jatkuu. Huomenna menemme käymään Kööpenhaminassa tai vesipuistossa. Satama on mukava ja ilmaiset suihkut on. Ne ovat myös lämpimät!

 

 

25.6.2012 Maanantai

TUULIEN TUOMAA

Olemme yhä Rodbyssa. Koko päivän on tuullut aivan hirveästi, 8-10 boforia ja aamulla satoi myös rajusti. Käkimme aamun veneessä, osa kävi kaupassa ja iltapäivällä taivalsimme läheiseen vesipuistoon n. kilometrin päähän. Valitettavasti vesiosasto suljettiin kello kuusi, joten myöhästyimme. Onneksi samassa paikassa oli myös kaikkea muuta mukavaa, iso leikkipaikka, keilarata ja luistinrata, sekä kasa ravintoloita siis muun muassa. Harmi vain, että Lelandin hinnat olivat huikeat, suklaapatukan sai hädin tuskin kymmenellä kruunulla! Käkimme vielä huomennakin, joten koetamme uudestaan päästä allaspuolelle. Tuuli on pöllyttänyt hiekkaa joka paikan täyteen.

 

26.6.2012 Tiistai

KAIKKI NYT UIMAAN, VETEEN PULIKOIMAAN

Pääsimme altaalle tänään iltapäivällä, tosin hilkulla oli. Koko pukukoppi homma oli kerta kaikkiaan sekava. Ensimmäinen haaste oli päästä sisään portista, mikä vaati nopeutta ja tarkkuutta, sillä samoista porteista tullaan myös ulos. Pukukopit olivat suomalaiselle oudot. ei erikseen miesten ja naisten puolia, vaan yksitäiset kopit, joissa vaihdetaan uikkarit päälle ja mennään toiselle puolelle jättämään tavarat säilytys lokeroon ja sieltä sitten suihkuihin, jotka ovat jo sitten miesten ja naisten erikseen, ja tätä kautta altaille. Allasosasto oli hyvä, ja lapset olivat tyytyväisiä. Lalandia on noin kilometrin keskustasta länteen, sinne pääsee myös bussilla vaikka matka ei kävellenkään ole kovin paha. Myös rantaa pitkin pääsee. Mitään muuta emme sitten oikein tehneetkään tänään, käkkimistä vain ja kaupassa käytiin.

 

 

27.6.2012 keskiviikko

ROEDBY EDELLEEN

Yhä täällä. Tänään oli rantapäivä, tuulikin alkoi rauhoittua. Aamupäivällä bunkrattiin ruokaa ja saatiin kulumaan n.150 €. Illalla palasimme rannalle eväiden kera ja söimme siellä iltapalan. Otimme myös valokuvia enemmän kuin japanilaiset ikinä. Aamulla jatkamme matkaa hävyttömän aikaisin. Miehistö on pahasti kyllästynyt paikallaan kuhnaamiseen.

 

 

28.6.2012 Torstai

RUUSUJEN KAUPUNKI

Ystad. Kaupunki on tunnettu kauniista taloistaan ja vanhasta kaupungistaan, jossa sijaitsee muun muassa Skandinavian vanhin koulurakennus, jos ymmärsin opaskirjaa oikein. Vähemmän tunnettu, mutta silti näkyvä osa kaupunkia ovat ruusut. Niitä on paljon, ja kaikkialla. Kaiken värisiä, kaiken muotoisia, ovien pielissä, ojan pohjalla, ja ne kukkivat juuri nyt kauneimmillaan. fantastista.

Lähdimme jatkamaan matkaa aamulla n. kello 4:30. Luultavasti koko satama heräsi, kun käynnistimme moottorit ja lähdimme urku auki kohti Ruotsia. Ajoimme täydellisessä säässä koko ison avopätkän, ohitimme monnin ja osa miehistöstä torkkui kannella. Aurinko paistoi ja oli lähes täysin pläkä. Iltapäivällä saavuimme ruotsin aluevesille ja tankkasimme. Siinäkin oli omat kommervenkkinsä, sillä masiina antoi löpöä vain 25 litraa kerrallaan. Päätimme jatkaa matkaa vielä muutaman tunnin verran Yystadiin, koska keli oli hyvä. Ystadiin saavuimme illalla siinä seitsemän aikoihin. Ystadin satama on mukava ja juttelimme muutaman suomalaisen kanssa. Täällä on myös sauna. Se on miesten ja naisten yhteiskäytössä ja oli oikein mukava ja peräti lämmin (mikä oli yllätys, olemmehan Ruotsissa). Löylykiulusta ja kauhasta olisin toki ilahtunut, mutta mitäpä pienistä. Suihku toimii korttisysteemillä ja kortin sai satama kapteenilta. Kaupunkiin on myös junayhteys. Vanhaankaupunkiin tutustumme huomenna lisää.

 

 

29.6.2012 Perjantai

Toinen päivä Ystadissa. Tutustuimme kaupunkiin ja teimme ostoksia.

 

 

30.6.2012 Lauantai

Miehistön vaihto, naisisto lähti kotia kohti ja Hessu tuli tilalle. Lähtö Ystadista.

 

 

30.6.2012

 

Olemme siis edelleen Ystadissa, keli on hieno ja tuultakaan ei ole liiaksi. Edellisenä yönä Heikki Lehtonen eli Hessu saapui autolla Ystadiin ja suoritimme miehistön vaihdon, sillä naisisto lähti lomien loppumisen takia kohti kotia maantietä pitkin. Itse asiassa en olisi halunnut vaihtaa miehistöä, mutta nyt oli pakko.

Ystadin vierassataman tuntumassa sijaitsevassa venetarvikeliikkeessä kannattaa käydä tutustumassa, nimittäin sieltä saa lähes kaikkea tarvittavaa mihin tahansa veneeseen ja palvelua saa niin Ruotsiksi, Englanniksi kuin Suomeksikin. Liikkeen nimi on Tackel&Tåg.

Noin kello 13.00 lähdemme liikkeelle kohti Simrishamnia. Ennen lähtöä polttoaine bunkkaus, vesitankkien täyttö ja ruokaa lähikaupasta. Brutuksesta tulee kokki, minä ja Hessu hoidamme aluksen teknisen puolen kuntoon ja lähdemme liikkeelle.

 

Saavumme Simrishamniin noin klo 17.00. Hieno satama ja kaikki palvelut. Seuraavana päivä edessä Hanön lahden ylitys. Muutama iso purjevene lähtee yöpurjehdukselle, me menemme nukkumaan iltakävelyn ja ruokailun jälkeen ja päätämme lähteä liikkeelle noin klo 4.00

 

 

1.7.2012

Irtoamme laiturista noin klo 4.00 ja suuntaamme suoraan Hanöön lahden yli kohti Kalmarsundia. Aluksi keli näyttääkin aika hyvältä, mutta ennen puoltapäivää alkaa aallokko kasvaa ja suoraan sanottuna aallokkoa alkaa olla ihan tarpeeksi ennen kuin pääsemme Kalmarsundiin, jossa pääsemme surffaamaan aallolta toiselle. Brutus tuntui olevan varsinainen surffauksen mestari ja hän sai Bellan lokiin lähes 12 solmun lukeman koneiden käydessä normaaleilla kierroksilla.

Illansuussa saavumme Kalmariin, bunkraamme vielä varmuuden vuoksi polttoainetta lähes 400 litraa ja kiinnitymme uloimpaan mahdolliseen laituriin, jotta aamulla olisi helppo lähteä aikaisin liikkeelle muita herättämättä. Löydämme saunankin, mutta se on tällä kertaa kylmä. Muuten on kyllä myönnettävä, että Kalmarin vierassatama on yhtä hieno kuin Ystadinkin satama ja veneilijöitäkin oli melko paljon liikkeellä.

Iltakävely paljasti Kalmarinkin olevan melko hiljainen illalla ja totesimme, että parempi mennä alukselle, juoda iltarommi ja mennä nukkumaan. Seuraavan päivänkin piti olla melko tuuleton ja kaunis.

 

2.7.2012

Koneet käymään klo 3.30 ja aamuhämärissä ulos Kalmarista kohti pohjoista. Muutaman tunnin ajon jälkeen toteamme, että aluksen juoma ja ruokavarasto saattaa sittenkin olla liian niukka, joten poikkeamme reitiltä Västervikiin ostoksille. Ulkomereltä väylä Västervikiin muistuttaa kovasti meidän saaristomme mutkikkaita väyliä, jossa kiviä vilkkuu joka puolella. Pikaiset ruokaostokset ja matka jatkuu kohti Nynäshamnia. Brutus kokkailee ja Hessu navigoi. Matka sujuu mukavasti, eikä edes tuuli ole liian voimakasta.

Tavoitteena on päästä Landsortiin tai jopa Nynäshamniin.

Illansuussa huomaamme, että Nynäshamn tulee olemaan liian kaukana ja pian alkaa olla melko pimeääkin. Navigoimme tutkan, loistojen ja plotterin varassa kohti Landsortia, kun kakkoskone ylikuumenee, merivesipumpun hihna on mennyt poikki. Melkoista kiroilua salongissa ja matka jatkuu pelkällä ykköskoneella. Miehistö alkaa olla väsynyttä ja melko harmissaan. Landsort näyttää suurelta ja mustalta, joka puolella on loistoja ja valaistuja viittoja, joten mitään ongelmaa ei ole. Landsortin pieni vierassatama löytyy noin klo 01.30 ja yritämme ajaa sisään pelkällä ykköskoneella, jolloin alus kääntyy heikosti. Sisäänajo on todella kapea eikä ensimmäisellä yrityksellä onnistu. Toinen yritys tuottaa tulosta ja Hessu saa keulan kiinni betoniseen laiturin pätkään. Yläkannelta katsottuna näytti siltä, että Hessu loikkasi ainakin 2 metriä, mutta onnistui silti.

Tutkin kärähtäneen kakkoskoneen vauriot ja tilanne näytti aika huonolta. Pakoputki (kumiputki) on sulanut ja pakokäyrä vuotaa, on siis täynnä halkeamia. Istun kuumassa konehuoneessa keskellä yötä ja Hessu ojentaa minulle kylmän oluen. Siitä saan Hessun kanssa idean, että teemme uuden pakoputken käyttämällä tyhjiä oluttölkkejä ja ilmastointiteippiä. Hessu ja Brutus alkavat tyhjentää oluttölkkejä ja minä vaihdan merivesipumpun hihnan. Tunnin hikoilun jälkeen meillä on jonkinlainen pakoputki ja merivesipumpun hihna vaihdettuna, joten voimme nukkua...2 tuntia ja päätimme, että on parasta lähteä Landsortista, ennen kuin muut veneilijät heräävät.

 

3.7.2012

Bellan koneet käynnistyvät klo 3.30 aamulla ja muutaman minuutin kuluttua Hessu ja Brutus irroittelevat köydet ja olemme liikkeellä kohti Nynäshamnia. Väylä on mutkikas, mutta erittäin kaunista saaristoa ja hienon kelin vallitessa olemme Nynäshamnissa noin klo 6.15 ja peruutamme Bellan laituriin. Oluttölkeistä tehty pakoputki toimii yllättävän hyvin, eikä vuoda juuri nimeksikään. Brutus pyöräyttää aamupalan aluksen keittiössä ja Hessun kanssa teemme suunnitelman yöllisten vaurioiden korjaamisesta. Nynäshamnin venehuolto aukeaa vasta klo 9.00, mutta ystävällinen huoltomies päästää minut penkomaan varastoa jo ennen klo kahdeksaa. Totean vaan, että 3 tuuman pakoputkiletkua ei ole varastossa, muita letkun pätkiä kyllä löydän, sekä klemmareita ym. tarpeellista. Menen takaisin huoltoon klo 9.00 ja siellä onkin jo jono ovella. Jonottaessa tapaan ystävällisen Ruotsalaisen veneilijän, joka lupautuu soittelemaan ympäri Tukholmaa ja hän lopulta löytää meille paikan, josta saamme pakoputkea sopivan pätkän ostaa. Ainoa ongelma on, että millä päästä kyseiseen paikkaan?

Serkkuni Milla sattuu asumaan lähellä Tukholmaa ja soitankin saman tien hänelle. Milla lupautuu heti hakemaan putken ja iltapäivällä näenkin serkkutyttöni lampsivan pitkin laituria pakoputki kainalossa kohti Bellaa. Myös serkkuni pojat (2 ja 5 V) pääsevät samalla tutustumaan alukselle.

Bella siis saa uuden pakoputken parin tunnin hikisen tuhtaamisen jälkeen ja päätämme seuraavana aamuna lähteä kohti Maarianhaminaa.

 

4.7.2012

Jälleen klo 3.30 koneet käymään ja köydet irti Nynäshamnin satamassa. Keli on erinomainen ja tuultakin vain nimeksi koillisen suunnalta. Hessu toimii kartanlukijana ja Brutus kokkailee aamupalaa, joka tarjoillaan klo 5.30 aluksen yläohjaamossa. Tukholman saaristo näyttää meille päivän aikana parhaat puolensa ja alamme iltapäivällä valmistautua Ahvenanmeren ylitykseen. Purjeveneitä on pilvenpimein Tukholman saaristossa, lähinnä niitä tulee meitä vastaan. Ahvenanmeren ylitys osoittautuu helpoksi ja kun Ahvenanmaa alkaa häämöttää, alkaa miehistökin jo tuntea, että kotia kohti ollaan vihdoin menossa. Jossain vaiheessa Hessu toteaa, että ehditään muuten Itäsatamaan saunomaan! Klo 21.30 Bella peruutetaan Itäsataman laituriin tottuneen miehistön hoidellessa köydet ja ei muuta kuin saunavarusteet reppuun ja kohti vierassataman konttoria. Päivä oli pitkä ja sauna sekä olut saunan jälkeen palkitsivat miehistön.

 

5.7.2012

Hessu herättää kapteenin jo ennen klo 12.00 päivällä. Pitäisi kuulemma lähteä liikkeelle. Lähdemmekin siis noin klo 13.00 kohti Lumparnia ja keli on aivan pläkä. Ei siis tuulen virettäkään ja päätämme ajaa suoraan Kihdin yli Jungfruskärin kautta. Korppoon uloimmat saaret tulevatkin vastaan meitä yllättävän nopeasti ja päätämme pysähtyä vielä yhdeksi yöksi Korppoon Verkanille. Verkanilla Brutus saa pitää vapaa illan ja syömme maittavat pihvit rantaravintolassa ja tietysti saunomme. Bella pääsi ystäväni Ronanin yksityispaikkaan, joka tosin on tarkoitettu Busterille, mutta pienellä sovittamisella Bellan sievä ahteri saadaan peruutettua Busterin mentävään koloon. Kovin myöhään ei miehistö jaksanut pysyä hereillä.

 

6.7.2012

Aamulla klo. 9.00 Bella lähtee viimeiselle etapille matkalla Willemstadista Turkuun. Hessu ajelee kohti Airistoa, Brutus ja minä alamme siivota alusta. Kotisatamassa Hirvensalossa BT-Marinassa muu miehistö jo odottelee kuohujuomien kera Bellan saapumista rantaan. Ajelemme Turun sataman läpi ja suuntaamme suoraan satamapaikkaamme BT-Marinaan. Tuuli oli tosin yltynyt, mutta Bella peruutetaan tolppien väliin helposti ja miehistö poksauttaa kotiinpaluun kunniaksi kuohujuomat. Koneet sammutetaan klo 16.00 ja koko miehistö voi vihdoin huokaista helpotuksesta.

 

Lopuksi.

Bella siis matkasi kuukaudessa reilusti yli 1200 merimailia, itse asuin aluksella yli kuukauden yhtämittaisesti ja oli tietysti hienoa palata vihdoin kotiin. Bellan mukana matkasi paras tuntemani miehistö ja tukiryhmä tälle matkalle teki erinomaista työtä. Lähtiessämme Hollannista emme olisi voineet aavistaakaan millaiseen seikkailuun jouduimme ja mitä kaikkea pitkä venematka voikaan miehistölleen tarjota. Bellan tekninen kunto ei ollut paras mahdollinen, toisaalta yllätyksiin pyrittiin varautumaan mahdollisimman hyvin. Matkalla tarvittiin siis lähes kaikkia mahdollisia varusteita, työkaluja ja taitoja. Liian hyvin tällaiseen venematkaan ei siis ole mahdollista varustautua. Bella ja miehistö kuitenkin näyttivät, että periksi ei anneta ja turvallisuudesta ei tingitä. Säätiedotusten seuraaminen osoittautui erittäin tärkeäksi avoimilla vesialueilla ja samoin laivaliikenteen silmälläpitäminen ruuhkaisessa Keskieuroopassa. Aluksen kapteenina on myös todettava, että toimiva tutka on ehkä plotteria arvokkaampi apuväline, samoin kuin tarkat paperikartat. Myös VHF-puhelin on ehdottoman tärkeä laite, jos mielii pärjätä pitkillä venematkoilla.

Aluksen kapteenina haluan esittää erityiset kiitokset aluksen miehistölle johon loppumatkalle vielä liittyi mukaan Heikki Lehtonen ja Roman Chalasz, kummatkin kerrassaan mahtavia merimiehiä. Erityiskiitos Bellan kotiin saamiseksi kuuluu myös Jan Wahlroosille ja hänen pojalleen Nikolle.

Sekä tietysti Bellan perusmiehistö eli Aldona, Kristiina, Ada ja Helmi oli ikäisekseen parasta A-ryhmää, kertaakaan ei kukaan halunnut kotiin,vaan oma alus oli pikkumiehistöllekin se mieluisin paikka. Jopa kapteenin rouva taisi viihtyä aluksella:)

 

 

Simo Mäkinen/Turku 5.4.2013