Loki Itämeren kierroksesta kesä 2010

 

28.6.

Lähtö Haminan Mäntlahdesta 28.6 klo 6.50 kohti Helsinkiä, matka 80 mpk

Aurinkoista, puolipilvistä, länsituulta 9-10 m/s

Perillä Katajanokan vierasvenesatamassa klo 11.10.

Navsystemsin Anssi Kytäjä on tulossa tarkistamaan autopilotin toiminnan. Tapaaminen sovittu klo 11.30.

Anssi ajallaan ja kävi autopilotin toiminnot läpi ja sai sen toimimaan, huomenna lähtö varsinaiselle matkalle. Tankkaus

 

29.6.

Lähtö Helsingistä klo 8.00 kohti Haapsalua, matka 100 mpk

Meri aivan tyyni, aurinkoista, ulapalla maininkeja. Viron puolella mainingit loppuivat ja meno oli tasaista. Pysähdyimme Lohusaluun klo 10.50, 56 mpk, tarkoituksena mennä kahville, mutta paikan ainoa ravintola aukesi vasta tunnin kuluttua. Satama on hyvin pieni umpinainen poukama. Klo 12.30 lähtö Haapsaluun, perillä 15.30. Soitimme satamakapteenille ja hän lupasi tulla vastaan näyttämään paikan ja saimme hyvän kylkipaikan takanurkasta. Satama on aika suuri, palvelut ok, rannassa kaksi ravintolaa ja kaupunkiin lyhyt kävelymatka (vajaa 2 km).

 

30.6.

Lähtö aamulla klo 8.30 kohti Saarenmaan eteläkärjessä olevaa Kuressaarta.

Matka 80 mpk. Ilma lämmin, hieman itätuulta. Tankkauksen jälkeen valmiit matkaan ja sää olikin mainio, hyvin tyyntä ja aurinkoista. Tulimme Kuressaareen 12.30, pitkä sisäänajoränni on ruopattu matalaan Riianlahteen, se on paikoitellen aika kapea, mutta hyvin merkitty. Erittäin ystävällinen satamakapteeni tuli meitä vastaan ja saimme itsemme mukavasti laituriin. Tankkaus. Sataman palvelut ja taso oikein mukavat, kaupunkiin lyhyt matka ja vielä golfkenttäkin lähellä. Jäimmekin kahdeksi yöksi. Satamakapteenin kautta onnistui autonvuokrauskin suoraan satamaan. Golf: pelasimme lähellä olevan Kuressaaren kentän ja ajelimme saarta ympäri.

 

2.7.

Lähtö Kuressaaresta klo 9.15 kohti Liepajaa Latviassa

Perillä klo 16.00, matkaa 124 mpk

Melkein tyyntä, tuulta muutama m/s, matka meni hyvin.

Satamaan ajo oli mielenkiintoinen, hyvin suuri aallonmurtajien rajaama ulkosatama-alue, johon oli kolme ajoreittiä, eteläisin johti vierasvenesatamaan. Matalikkojen ja haaksirikkoutuneiden alusten ohi päästyämme ajoimme n. 2 km kanavaa, kunnes tulimme vierasvenesatamaan. Se oli kaupungin laidalla olevan yksinäisen Promenade hotellin edessä melko pieni kylkikiinnityslaituri. Paikkoja ehkä 10 -20 veneelle. Nyt siinä oli vain kaksi venettä pieni ruotsalainen purjevene ja kettingeillä kiinnitetty avovene. Iltamyöhästä tuli vielä yksi suomalainen purjevene. Ei mitään aitaa, ei suojaa, satamakapteenin toimisto

hotellin alakerrassa, käynti kadulta. Hän varoitti meitä viereisessä rakennuksessa olevan yökerhon mahdollisesti aiheuttamasta häiriöstä. Paikka oli hyvin syrjäisen tuntuinen ja veneet avoinna ohikulkijoille. Kävimme illalla kaupungilla, joka oli täynnä humalaista 28 nuorisoa, mutta mitään häiriöitä ei ilmennyt. Ainoa ongelma oli polttoaine, ei tankkausmahdollisuutta Liepajassa eikä missään matkalla kohti Liettuaa. Satamakapteenin mukaan paikallinen diesel ei sovellu moottoriveneille. Kapteenin avustuksella saimme sovittua Klaipedaan tankkiauton tuomaan meille 600 litraa suoraan veneelle

polttoainetta, pari tuntia meni soitoissa ja järjestelyissä. Rauhallinen yö, mutta aamulla yökerhon edessä oli muutamia pieniä tappeluita.

 

3.7.

Lähtö Liepajasta kohti Liettuan Klaipedaa, klo 9.20, perillä klo 13.10, matka 187 mpk

Saimme jokea pitkin ajellessamme satamaa lähestyessämme peräämme

rannikkovartioston kumiveneen, kysyttiin minne matka ja saimme luvan (tai käskettiin) ajaa vierasvenesatamaan. Löysimme kirjojemme avulla vierasvenesatamaan, joka oli suuri, ruuhkainen ja sekava. Saatuamme laituripaikan ja veneen kiinnitettyä, rajavartijat tulivat suorittamaan passintarkastuksen. Jonka jälkeen menimme etsimään satamakapteenia, ei

millään löytynyt. Lopulta saimme kiinni miehen pienestä kopista, hän puhui vain Liettuaa ja satamapaikan selvittäminen oli kovin vaikeaa. Ensimmäinen paikka mihin olimme veneen jättäneet aukesi suoraan jokeen. Tutkiessamme jalan aluetta, niin tämän teollisuusalueella olevan altaan takana oli viihtyisämmän näköinen alue, mihin ajettiin sivukanavan kautta, josta lähti erillinen pieni sivukäynti lähes ympyränmuotoiseen vierasvenesatamaan, ainoa ongelma oli, että se oli laskusillan takana, ja hyvin täynnä, koko ajan tuli lisää veneitä

jolloin viimeisetkin vapaat paikat menivät. Lopulta saimme satamakapteenilta (tai valvojalta) selvitettyä että voimme jättää veneen kaupunkiin johtavan suhteellisen vilkkaan kanavan varteen, jonka rannat olivat kauttaaltaan kylkikiinnityspaikkoja. Etsimme sellaisen paikan, jossa tankkiauto pääsisi lähelle meitä. Kanavan rannat olivat korkeat, mutta sitä varten sai lainata tikkaita, joita pitkin pystyi kiipeämään laiturille. Vierasvenesatama oli selvästi muotoutumassa oikein viihtyisäksi paikaksi, tarjolla oli ravintoloita terasseineen, tarvikekauppaa yms. Liepajassa tilattu tankkiauto saatiin monen selvityksen ja soiton kautta paikalle aikaa ja kärsivällisyyttä vaadittiin, päivä oli pitkällä ennen kuin vene oli tankattu.

 

4.7.

Klaipedasta Gdanskiin, lähtö klo 9.00 ja perillä 17.00, matka 171 mpk

Matka oli pitkä, koska piti kiertää Kaliningradin merialue. Etappiin antoi jännitystä suoraan avomerelle otettava suunta, emme voineet myöskään olla varmoja oliko polttoaine oikeanlaatuista ja onko sitä riittävästi. Merimatkalla ei vastaan tullut kuin yksi purjealus vastaan. Muutamia laivoja toki näkyi hyvin etäällä tutkakuvassa. Sää oli onneksi hyvä, täysin tyyntä, ei aallokkoa, toinen tankki kyllä tyhjeni juuri ennen perille tuloa, mutta pääsimme kuitenkin sinne. Gdanskiin vierasvenesatama on aivan vanhan kaupungin edessä, sinne ajetaan noin 8 km vilkasta jokea pitkin, tankkauspiste on matkan varrella hieman ennen vierasvenesatamaa. Saimme onneksemme laituripaikan nro 1, joka oli

vastapäätä Gdanskin kuuluisinta nähtävyyttä Cranea. Vierasvenesatama on vilkas ja täynnä, palvelut hyvät, yhteysvene menee tiuhalla aikavälillä joen yli Gdanskin vanhan kaupungin puolelle. Kaupunki on oikein viehättävä, paljon turisteja, ravintoloita, aukioita, meripihkakauppoja. Golf: Menimme taksilla Postolowon kentälle, upea kenttä, matkamme ensimmäinen sadepäivä osui vain nyt kohdalle ja peli meni sen mukaan.

 

8.7.

Gdanskista Ustkaan, lähtö 08.20 ja perillä 14.10, 111 mpk

Gdanskin lahdella oli jonkin verran aallokkoa. Tuulta oli 10 m/s ja monta päivää oli tuullut 10-15 m/s, joten odotettavissa oli hieman rankempi taival. Kovassa merenkäynnissä alkoi SB moottorin lämpötila nousta. Hieman huolestutti, mutta ei hälyttävää. Oli kuitenkin hieman arvioitava tilannetta jos sää muuttuisi pahemmaksi tai lämpeneminen pahenisi. Tuli mieleen se, että aina pitäisi olla varapaikka minne pääsee kovalla tuulella turvaan, mutta turvapaikkoja on aika vähän välillä Saarenmaa-Swinoujscie. Luotimme kuitenkin 29 sääennustuksiin, jotka olivat ennakoineet tuulen tyyntyvän iltapäivällä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kääntyä takaisin Gdanskin lahden suojaan. Utskaa lähestyttäessä

tuuli olikin laantunut jo 6 m/s. Ajo Ustkan satamaan olisi kovalla tuulella ollut aika haasteellista. Onneksi satamaoppaissa on hyvät vinkit tuulien suuntien vaikutuksesta eri satamiin ajettaessa. Utska on pieni kalastussatama ja lomapaikka joen varrella, kylkikiinnityspaikkoja, rannalla jalankulkutie laiturin vieressä ja sen toisella puolen pitkin matkaa useita rantaravintoloita.

Satamakapteenin toimisto löytyi joen vasemmalta rannalta, mutta jälleen kerran, ei minkäänlaista tankkauspaikkaa moottoriveneille Ainoa keino oli kävellä lähimmälle huoltoasemalle ja tilata sieltä dieseliä autolla. Huoltoasemalla ei puhuttu englantia, mutta löysimme turisti-infon aika läheltä ja tyttö tuli sieltä tulkiksi asemalle. Saimme sovittua, että illalla, kun omistaja on paikalla, saamme polttoaineen. Menimme uudestaan illalla klo 18 ja kaveri alkoi tankata dieseliä isoihin kanistereihin, jotka sitten kuljetettiin henkilöautolla

veneelle ja kaadettiin tankkiin. Otimme minimimäärän, jolla laskelmiemme mukaan selviämme seuraavaan paikkaan, missä on dieseltankkausmahdollisuus.

Yöllä tapahtui matkamme ainoa häiriö, heräsimme valtavaan tömähdykseen klo kahden aikoihin, kun muutaman pojan ryhmä kulki laituria pitkin ja pomppi jokaisen aluksen kannelle. Takanamme oli pari isoa saksalaista moottorivenettä ja sieltä kippari tuli kyselemään, mutta sai vain uhittelua vastaansa.

 

9.7.

Ustkasta Swinoujscie – nimiseen kaupunkiin Puolan länsireunalle. Lähtö 09.45 ja perillä 14.30. Matka 104 mpk

Matka sujui hyvin, sää oli hyvä ja aallokko kohtuullista. Swinoujscie on joen rannalla, jolla on vilkas liikenne, vierasvenesatama ennen kaupunkia joen oikealle puolen, kunnon tankkauspiste ja runsaasti venepaikkoja. Satamakapteeni sanoi, että voitte ottaa minkä tahansa paikan, mutta kun saimme veneen laituriin kiinni niin hän tuli "Herr Capitan not there. Anywhere else. Herr Capitan". Hyvin huomaamaton kyltti, että laiturista oli varattu

12 metrin pätkä jollekin paikalliselle veneelle. No, vaihdettiin hieman veneen paikkaa, niin kaikki oli ok.

 

10.7.

Lähtö aamulla tankkauksen jälkeen 8:30 kohti Saksaa, päivämatka 99 mpk.

Tähän asti on veneliikenne ollut todella hiljaista. Välillä ollut päiviä, että merimatkan aikana on tullut vain pari venettä vastaan. Mutta Saksan puolelle päästyämme veneliikenteen määrä on hyvin runsasta. Huomioimme kaikki väylille asetetut nopeusrajoitukset ja yritimme välttää turhien aaltojen aiheuttamista, mutta aina silloin tällöin jonkin saksalaisen purjehtijan mielestä asiat eivät olleet ihan ok. Pysähdyimme matkalla syömään Stralsundiin. Ravintolan tarjoilija sanoi, että aamulla oli mittari näyttänyt 32 astetta, että ihan kivasti lämpöä riittää. Kylläisinä jatkoimme matkaa ja ajelimme rauhallista vauhtia. Ympärillä oli kauniita maisemia, hyvin paljon luonnonsuojelualueita. Piti olla tarkkana ettei eksy moottoriveneilyltä kielletylle alueelle. Tulimme siihen tulokseen, että seuraavaan mukavaan satamaan on ehkä liian pitkä matka,

joten aloimme katsella mahdollista ankkurointipaikkaa rannikon läheisyydestä. Sää upea, hellettä ja aivan tyyntä. Ankkuroiduimme Ort Daperin edustalle P 54 24,047 ja I 12 26, 282. Koko reissun hienoin yöpymispaikka.

Kävimme jollalla uimarannalla. Rannikko oli matalaa ja horisontti aukesi hieman utuisena auringon laskun suuntaan. Todella upea auringonlasku.

Koska pieni tuulenvire olisi kääntänyt veneen pahoin poikittain maininkeihin nähden, laskimme keula-ankkurin lisäksi myös peräankkurin. Yöllä tuulen suunta kääntyi ja vaarana oli, että ankkuriköydet menevät ristiin, joten loppuyö oltiin pelkän keula-ankkurin varassa.

 

11.7.

Aamulla klo 10.55 suuntasimme kohti Travemündea, jossa perillä olimme 14.40, matkaa 64 mpk.

Vaikka merellä oltiin, niin oli paahtavan kuumaa. Jopa niin kuuma, että välillä oli käytävä merelläkin suihkussa. Travemündeä lähestyttäessä tuli sellainen tunne, että AIS laite ei ehkä sittenkään olisi aivan turha laite. Tutkakuva oli välillä niin täynnä kohteita, ettei niistä meinannut saada kunnolla tolkkua.

Kaupunkiin johtava joki oli todella vilkas, suuria matkustaja- ja rahtialuksia kulki koko ajan ja huviveneet siellä välissä. Kaupungissa oli useampia vierasvenesatamia, kaupungin puolella jokea olevat olivat täynnä, joten menimme vastakkaiselle rannalle, sieltäkin oli hyvät yhteydet joen yli kaupunkiin. Muutama ukkoskuuro yllätti meidät oleskellessamme

Travemündessa. Travemündessä ei tankkaus onnistunut kuin käteisellä.

 

13.7.

Travemündesta Tanskaan Klinthomiin, lähtö 09.30 ja perillä 12.40, matka 85 mpk

Sää aina vain kaunis jaa helteinen, Klintholm on pieni vierasvene- ja lomapaikka Mønsaaren etelärannalla. Saavuimme jälleen ajoissa, jolloin venepaikkoja oli vielä runsaasti, valittavana oli kylkikiinnityspaikkoja ja muutama paalupaikka. Valitsimme pitkästä tyhjästä kylkikiinnityslaiturista mieleisemme paikan, mutta kun purjeveneet alkoivat saapua, niin satama tuli niin täyteen että lähes kaikki kylkikiinnityksessä olevat veneet saivat toisen kylkeensä. Hieman huolestutti aamunlähtö, mutta ruuhka purkautui aamulla onneksi suhteellisen varhain. Klintholm on viihtyisä ja suojaisa satama, palveluja on kauppaa, ravintoloita ja satamakapteenin toimisto, jonka yhteydessä on tankkauspaikka, maksu

euroissa, kun ei ollut kruunuja. Satamakapteenin käyttämä valuutan vaihtokurssi oli kyllä mielenkiintoinen. Pitkään kadoksissa olleita suomalaisiakin purjeveneitä alkoi taas näkyä.

 

14.7.

Klintholmista Kööpenhaminaan, lähtö 09.30 ja perillä 12.40, matkaa vain 40 mpk

Lähtö taas aamulla, sää upea, jatkuvaa hellettä, olemmekin voineet käyttää yläohjaamoa lähes koko matkan ajan. Kööpenhaminassa on useita vierasvenesatamia, aivan keskeisintä emme lähteneet yrittämään vaan valitsimme kohteeksi n. 1 km kaupungin sydämestä olevan Langelien, se sijaitsee pienen merenneidon veistoksen lähellä ja matka keskustaan on käveltävissä. Kööpenhaminassa näimme ensimmäisen suomalaisen

moottoriveneen sitten Saarenmaan jälkeen. Tässä vaiheessa jatkomatkan osalta vaihtoehtoina ovat vielä joko Götakanal tai Etelä-Ruotsin kierto. Golfharrastus taisi sanella tässä vaiheessa tuon jälkimmäisen reitin valinnan. Golfit jäi pelaamatta Kööpenhaminan lähellä olevalla pohjoismaiden vanhimmalla kentällä, niin yksinkertaisesta syystä, ettemme päässeet golfkentän automaattisen puhelinvaihteen kanssa oikein sinuiksi, ei vaikka saimme apua paikallisilta asukkailta. Ei vaan päästy tiiausaikojen varauksen. No tuli sekin koettua.

 

16.7.

Kööpenhaminasta klo 9.30 Ruotsin puolelle Höllvikeniin. Perillä klo 11.40, 80 mpk

Ensimmäinen paikkamme Ruotsin puolella on Falsterbon kanavan suulla oleva Höllviken. Sää upea, kuten lähes koko matkan ajan, ajoimme Ison Beltin sillan ali ja silloin oikein näki sen koon, tunsimme itsemme aika pieniksi siellä alla. Höllvikenissä oli sopivasti tilaa, piti vain valita sopivan levyinen paalupaikka ja katsoa, että siinä oli vihreä lätkä. Ruotsin puolella tuli ongelmia valuutan kanssa. Emme olleet vaihtaneet kruunuja etukäteen ja tankkauksen saattoi maksaa vain käteisellä (kuten monessa muussakin paikassa), automaateista emme jostain syystä saaneet nostettua ja pankit olivat menneet kiinni jo

klo 14 aikoihin. Olimme Höllvikenissä maanantaihin asti jolloin pankit aukesivat.

Maanantai aamuna ajoimme autolla heti Trelleborgiin Forexin toimistoon vaihtamaan Viron, Liettuan, Latvian ja Puolan jäljelle jääneet setelit Ruotsin kruunuiksi. Höllvikenin erityispiirre oli, että siellä oli mielettömästi pienen pieniä hyttysen tai hennon kärpäsen oloisia ötököitä. Kaikki veneiden pinnat olivat niiden peittämiä, kävellessämme kylälle ilma oli paikoitellen aivan sakeana niitä. Onneksi ne eivät purreet tms. Aamulla katetun takatilan pehmusteet olivat kokonaan kuolleiden ötököiden peitossa (raidia) ja niin hentoja kuin ne olivatkin, niin imuroidessa te liistrautuivat ikävästi pehmusteiden pintaan.

Golf: vuokrasimme auton ja pelasimme Falsterbon vanhan kentän (pohjoismaiden toisiksi vanhin kenttä), Bokskogenin ja Tegelbergan. Varsinkin keskimmäinen oli oikein mukava kokemus.

 

20.7.

Höllvikenistä Färjestadiin Öölantiin, lähtö 10.00 ja perillä 18.15, matkaa 163 mpk, 8 h 15 min. Tuulta oli paikoin 6 m/s taas tyyntyen ja sitten aivan loppumatkasta yltyen 10 m/s.

Tankkasimme aamulla saamillamme kruunuilla, kun Höllvikenin kylmäasemalla ei ollut korttiautomaattia lainkaan. Pelkäsimme, että jäämme jälkeen aikataulustamme, koska olimme joutuneet olemaan niin pitkään paikoillaan, joten ajoimme seuraavaksi hieman pidemmän etapin kuin olimme alkujaan suunnitelleet, Ruotsin eteläkärjestä Öölantiin. Matka alkoi Falsterbon kanavan

läpi ajolla, vierasvenesatamahan oli aivan kanavan suulla, jossa oli myös nostosilta joka nousi ylös tasatunnein klo 8:sta lähtien. Olimme aamulla valmiina klo 10:n nostoon ja niin pääsimme matkaan. Kanavan toisella puolen meri aukeni taas edessämme ja Ruotsin rannikko oli vasemmalla puolen vaihtelevalla etäisyydellä. Sää oli jälleen upea, lähes tyyntä, hellettä ja aurinkoa. Färjestad on Öölannin toinen varsinainen kaupunki, vierasvenesatama oli suojaisan näköinen murtajien eristämä allas, jossa oli useita paalukiinnityslaitureita ja tilaakin näytti olevan. Mutta satama-altaaseen pyyhki tuuli aallonmurtajan yli niin voimakkaasti, että kipparilla oli vaikeuksia hallita venettä kapeissa väliköissä. Onneksi yksi mies tuli näyttämään meille paikan tyhjästä kylkikiinnityslaiturista suoraan nosturin vierestä. Kiinnityimme siihen ja etsimme satamakapteenin käsiimme luvallisen paikan saamiseksi, ja saimmekin luvan jäädä nosturin viereen. Palvelut muuten hyvät, ravintola vieressä, pyykinpesutilat yms. oli tarjolla, mutta ei tankkausta.

Golf: Vuokrasimme auton ja pelasimme Ekerumin Lange Jan – kentän.

 

22.7.

Färjestadista lähtö 07.30 Borgholmiin tankkaamaan klo 9.10 - 13.20 sieltä Visbyyn Gotlantiin, jossa perillä 17.40, 20 mpk+78mpk

Lähdimme aamulla varhain tarkoituksena pysähtyä Öölannin pohjoispuolella olevaan Borgholmiin tankkaamaan, tankit olivat melko tyhjät. Pysähdyksen piti olla rutiinijuttu, mutta lähdettyämme varhain matkaan tyyneen lämpimään aamuun, niin yllättäen sää muuttui sumuiseksi, toisesta tankista loppui polttoaine kokonaan ja sen moottori sammui. Vene oli huonosti ohjattavissa ja vauhti vain n. 6 solmua. Lähestyimme Borgholmia, tutkassa näkyi laivoja, mutta erittäin sakeassa sumussa näimme lähellä olevasta laivasta vain sen yläkannen, kun se oli alle 50 metrin etäisyydellä. Muista aluksista oli varmasti

myös vaikeaa ymmärtää hidasta ja poukkoilevaa kulkuamme. Pääsimme kuitenkin Borgholmiin ja sumukin hälveni kun tulimme satamaan. Vene kiinnitettiin tankkauspaikkaan ja sitten vain etsimään polttoaineen antajaa. Saimme lopulta paikalle kaverin, joka tankkasi meidät. Mittari vain oli niin vanhanaikainen, että kaverin piti laskea, montako kertaa se pyörähti ympäri. Maksuvaiheessa olimme hiukan eri mieltä, paljonko ainetta oli mennyt. Sillekin löytyi selitys, koska mittareiden näyttö ei ole kovin tarkka, niin kippari oli pitänyt koko ajan kirjaa polttoaineen kulutuksesta ja nyt se ei enää täsmännyt

aiempiin, kulutus oli kasvanut etenkin toisessa moottorissa.

Sammunut moottori ei käynnistynyt ja käsipumpulla ilmaaminen ei lähes tunnin

pumppaamisesta huolimatta tuottanut tulosta. Eli tarvitsimme siihen apua, oletimme että tällaisesta isosta satamakaupungista löytyy helpostikin apua, mutta ei. Satamakapteenin tietämä ainoa korjaaja oli mantereella ja tulossa vasta seuraavan päivän illaksi takaisin. Siirsimme veneen vierasvenesatamaan ja teimme salapoliisityötä löytääksemme korjaajan, netti, läheiset kalastajat ja tarvikekaupat kaikki otettiin avuksi, lopulta kippari sai puhelimella neuvonta-apua Suomesta, pitää hankkia käsipumppu, jolla koneen saisi

alipaineella ilmattua. Ja pitkällisen etsinnän tuloksena kaupungin laidalta löytyi yksi autotarvikeliike, jossa oli kyseinen pumppu. Pumppu kainaloon ja veneelle ja kippari sai kuin saikin moottorin kuntoon (tai ainakin toimimaan).

Jatkoimme moottorin korjaamisen jälkeen matkaa Visbytä kohti. Meri on niin aukeaa, että aallot kasvoivat ikävän suuriksi, etenkin kun ne tulivat sivusta. Pääsimme perille Visbyyn kuitenkin turvallisesti. Ruotsissakin on loma-aika ja Gotlanti on erittäin suosittu lomailupaikka, joten soitimme ennen rantautumista satamakapteenin toimistoon varmistaaksemme laituripaikan. Meille neuvottiinkin paikka minne mennä ja se oli onneks todella ison vierasvenesataman rauhallisesta päästä. Oli muuten ainoa paikka matkallamme, missä oli puhallustestit satama-altaaseen tulijoille. Merivartija kysyi ennen puhallusta, että onko Ruotsin 0,2 promillen raja tuttu. No toki se oli tiedossa. Maihin

päästyämme näimme minkälainen meno oli satama-alueen toisessa, kaupungin

puoleisessa päässä.: vieri vieressä ylellisiä moottorijahteja joiden yläohjaamoissa ja takatiloissa nuoriso bailasi täysillä kovan musiikin tahdissa. Selvästi pieni näyttäminen mielessä, kenellä kovin musiikki ja kauneimmat ihmiset. Vierasvenesataman vieressä on vilkas risteilyalusten satama, ja koska sää oli muuttunut tihkusateiseksi ja sumuiseksi, niin sumutorvet huusivat lähes ympäri vuorokauden. Tarkoitus oli olla vain kaksi yötä, mutta koska ennusteet lupasivat kovaa tuulta 12 m/s, puuskissa jopa 20 m/s emme halunneet lähteä keikkumaan isoihin aaltoihin vaan päätimme jäädä odottamaan sään laantumista. Välillä näytti, että joudumme olemaan viisi päivää, mutta ennusteet hieman paranivat ja pääsimme jatkamaan matkaa maanantaina.

Golf: vesisadetta oli sen verran paljon, että pelasimme vain yhden pelin Visby Old kentällä kevyessä tihkusateessa. Kenttä oli todella kauniilla paikalla merenrannalla. Tankkauksen yhteydessä tuli todettua, että SB moottori kuluttaa 20 % enemmän polttoainetta kuin PB moottori.

 

26.7.

Lähtö klo 8.30 Visbystä kohteena Ruotsin rannikon Utö, jossa perillä 14.00, 89 mpk.

Tankkaus ja merelle 8.30. Edellisten päivien tuuli oli jättänyt meren vellomaan ja aallot olivat veneen korkuisia, matka Visbystä Ruotsin rannikolle on avointa merta eikä saarista ollut suojaa. Minä otin pahoinvointilääkkeen ja sehän nukutti, kippari ajoi yksinään ja niin koville oli ottanut, että kun heräsin ja menin tuuraamaan, niin istuin oli tulikuuma ja ratti hiestä tahmea. SB- moottorin lämpenemisongelma korostui kovassa aallokossa, kippari sai koko ajan vahtia lämpötiloja ja pudottaa oikeanpuolen moottorin tehoja, jos lämpötila alkoi lähestyä 100 astetta. SB moottorissa on selkeästi jokin ongelma. Nostaa lämpöjä kovassa rasituksessa, ei ota ihan max kierroksia ja kuluttaa polttoainetta 20 % enemmän kuin PB moottori. Onneksi sekin etappi loppui lopulta ja saavutimme rannikon. Utön saarella on pieni suojaisa vierasvenesatama. Tankkaus valmiiksi huomista varten ja sitten etsimään varaamaamme laituripaikkaa. Paikka oli todella idyllinen, muutama ravintola,

kauppa ja hieman asutusta.

 

27.7.

Lähtö Utöstä klo 9.15 Maarianhaminaan Suomen puolelle, perillä 15.40, 94 mpk

Matka sujui mukavasti pitkän matkaa Tukholman ulkosaaristossa, edellisen päivä keikkuminen sai meidät viihtymään suojaisemmilla reiteillä ja oli mukava katsoa saariston loma-asutusta. Saariston suojasta päästyämme tuulta ei ollut kuin muutama m/s, mutta lähestyessämme Maarianhaminaa tuuli yltyi n. 8 m/s.

Tankkasimme heti Maarianhaminan Länsisatamaan saavuttuamme ja sitten

laituripaikan hakuun, ahtaalta näytti, mutta lopulta löytyi parin purjeveneen puristuksesta kolonen meillekin. Rantautumisvaiheessa pieni kommunikointi ongelma kapteenin, miehistön ja auttamaan tulleen henkilön kesken meinasi viedä laiturin reunalla olleen sähkökeskuksen mennessään. Palvelut hyvät ja kaupunki kävelyetäisyydellä, söimme illalla purjehdusseuran ravintolassa,

joka oli niin täynnä, että pääsimme sisään vasta klo 21 tienoilla.

 

28.7.

Lähtö aamulla 9.30 kohti Hankoa, perillä 16.00, matkaa 114 mpk

Suuntasimme itään kotia kohti, saaristoreitti oli aika mutkikas ja tuntui paikoin ahtaalta, kun iso Viking Linen alus tuli vastaan, paikoitellen oli pienillä aluksillakin tiivis olo. Sää oli muuttunut pitkien helteiden jälkeen epävakaammaksi, pientä tuulta ja aallokkoa, pilvistä, ukkospilviä näkyi etelätaivaalla, mutta vältyimme niiltä. Hangossa menimme saarella olevaan suureen vierasvenesatamaan, paikkoja oli jonkin verran ja valitsimme mukavan aisapaikan, perä edellä laituriin, josta kulku oli helppoa. Eilisestä oppineina varasimme heti illallispöydän saarella olevasta ravintolasta, mikä kannatti, ravintola täyttyi illan myötä. Tankkaus tullessa.

 

29.7.

Hangosta kotisatamaan Mäntlahteen, jossa perillä klo 20.30

Lähdimme taas aamulla ja tarkoitus oli yöpyä Helsingissä, mutta Porkkalan ulkopuolella meillä tuli taas ongelmia SB moottorin lämmön kanssa. Olimme yläohjaamossa, kun moottori antoi hälytyksen. No ei muuta kuin kierrokset alas, jotta moottorin lämpö putoaa riittävästi ja moottorin sammutuksella järjestelmän nollaus, kun ei suostunut enää nostamaan muutoin kierroksia. Kippari sai tilanteen hallintaan ja jatkoimme Helsingin ohi ajatuksella, että mennään niin pitkälle kotiin päin kuin jaksamme tai pystymme ja pääsimmekin sitten perille illan suussa. Tankkaus Tirmossa. Omassa kotirannassa oli helppo huokaista väsyneenä mutta onnellisena. Edessä oli nyt SB moottorin vian selvittely.

 

Matkaa takana 1935 mpk ja 109 moottorituntia.